Opisto loppui siis tänään. Oli hieno, aurinkoinen päivä, ja vaikka lähdön haikeutta oli havaittavissa, oli tunnelma korkealla, koska me kaikki tiedetään tapaavamme toisemme vielä.
Arvaan että monet teistä löytävät tiensä tähän blogiin orja-blogin kautta, ja kenties jotkut teistä löysivät Oriveden Opiston sivut miettiessään mitä tehdä syksyllä, jos ei pääse mihinkään kouluihin.
Suosittelen opistoa ehdottomasti kenelle tahansa mistään taiteen lajista edes jossain määrin kiinnostuneelle. Opisto oli (ja tulee jatkossakin olemaan) ainutlaatuinen tilaisuus elämässä, joka tulee muuttamaan sen käynyttä parempaan suuntaan.
Piirtäminen, maalaaminen, musiikki, kirjoittaminen, kuvataide, sarjakuvat... Kaikilla opiston linjoilla oli/on ammattimaiset opettajat, luova ilmapiiri ja silminnähden tyytyväistä, innostuneita ja toistensa kanssa toimeen tulevia opiskelijoita.
Itse aloitin sarjakuvalinjan ilman mitään aikaisempaa kokemusta tai mainittavia taitoja piirtämiseen (tikku-ukkoja). Nyt, vajaa vuosi myöhemmin, olen oppinut useita eri piirtämiseen liittyviä tekniikoita, alkanut ymmärtää ja sisäistää omaa piirrostyyliäni, oppinut valtavan määrän kuvallisen viestinnän ja tarinankerronnan teoriaa, luonut kontakteja muutamiin Suomen tunnettuihin sarjakuvapiirtäjiin, kerännyt kokemuksia, julkaissut ensimmäisen pidemmän sarjakuvani, ja ennen kaikkea saanut joukon ystäviä joista aion pitää kiinni loppuikäni.
Suosittelen ihan täysillä, vaikka olisikin syksylle opiskelupaikka jostain muualta. Olipa sitten kunnianhimoiset tai vaatimattomammat tavoitteet, opisto on hyvä jalusta jolta ponnistaa.
No comments:
Post a Comment